Slider

Kuluttamisesta, koronasta, kriiseistä ja tulevaisuudesta.

9.4.2020

Tervehdys täältä koronteenista, jota olen pyrkinyt vaalimaan. Meillä on kaikki etätöissä ja etäkoulussa. Hermoja välillä kiristää ja elämä on aikamoista ruutujen ääressä istumista. Mutta mikäpäs tässä, kun on turvallinen koti, työtä (ainakin toistaiseksi) ja erakkoluonne. Huolettaa ne joilla kaikki ei ole näin hyvin. Pohdituttaa se, millainen on maailma tämän jälkeen.



Kuluttamisesta


Esimerkiksi. Puhutaan kovasti kuluttamisen tarpeellisuudesta. Miten nytkään ei saa lopettaa kuluttamista. Miten ilman sitä ei tästä voida nousta. Ei. En  halua mitenkään vähätellä yrittäjien tuskaa. Tämä tilanne on kamala niin yrittäjille kuin työnsä menettäneille työntekijöillekin. Tosi asia vain on, että entisenkaltainen kuluttaminen on kestämätöntä. Nyt onkin hyvä miettiä omia kulutustottumuksia entistä tarkemmin. Mitä ovat ne palvelut ja tuotteet, joita haluat jatkossakin käyttää? Minkä yrityksen arvot sopivat sinun arvoihisi? Suuntaa ehkäpä ne itseltäsikin vähentyneet pennoset juuri niiden suuntaan.

Asia johon tykkään itse kuluttaa on ruoka. Tässä tilanteessa sitä konkretisoituu entistä enemmän suomalaisen ruoantuotannon tärkeys aina sieltä alkutuotannosta jalostajiin. Ruokaan on nytkin tullut kulutettua. Tätä kulutusta on kasvattanut se, että lapset eivät saa koulussa yhtä päivän lämpimistä aterioistaan. Kahteen kouluikäiseen poikaan uppoaa sapuskaa aikatavalla. Kyllä tässä varsinkin äiti oppii arvostamaan kouluruuan merkitystä. Lapsista en tiedä, sillä suurimmaksi osaksi heille äidin kokkailut maistuvat oikein mainiosti.

Uutisissa on viime päivinä puhuttu suomalaisen maatalouden hädästä, kun tiloille ei tilanteesta johtuen saada ulkomailta työvoimaa. Haluammeko oikeasti, että kotimainen ruokamme on halvan työvoiman varassa? On toki hienoa jos voimme tarjota työtä ulkomaisille työntekijöille, mutta työvoiman halpuus on väärä syy. Meidän pitää olla valmiita maksamaan ruuasta hinta, joka turvaa maanviljelijöiden ja heidän työntekijöidensä elannon.

Tiedän, että jokaisella ei ole varaa miettiä sitä mihin pennosensa laittaa. Silloin ostaa sitä, mitä pystyy. Mutta se, että näin on, kertookin siitä, että jokin mättää. (Ei hänessä, joka sitä tilannetta elää.) Mutta jokainen voi vaikuttaa siinä mittakaavassa kuin se itselle on mahdollista. Itseltäkin se monesti unohtuu ja sorrun ostamaan jotakin täysin arvojeni vastaista. Mutta yritän opetella.

Jos on varaa ostaa uusia sisustusesineitä jokaiseen uuteen sesonkiin, on varaa kiinnittää huomiota siihen, että välttämättömyydet on tuotettu vastuullisesti. Ja miettiä myös niiden tilpehöörien kohdalla sitä vastuullisuuskysymystä. Ehkä voisikin ostaa kestävän käsityönä tehdyn maljakon, usean krääsäpurnukan sijaan.

Elämme kriisissä, olemme kriisi


Tämä koronakriisi ei ole ainut kriisi jonka keskellä nyt olemme. Elämme keskellä ympäristökriisiä, maapallon väestön alati kasvavaa eriarvoistumista, maailman eripuolilla soditaan jne. Laajemmin kun ajattelee, nämä kaikki ovat yhteydessä toiseen. Elämme kriisissä, olemme kriisi.

Tästä emme voi nousta toimimalla siten kuinka toimimme ennen tätä. Voimme ehkä palata suunnilleen niihin rutiineihin, jotka meillä oli ennen tätä. Mutta jäljet eivät korjaannu vanhan kaavan mukaan. Toivon, että se ei tapahdu vahvimpien ehdoilla. Toivon, että ymmärrämme tekojemme seuraukset.

Kyllä tästä selvitään. Uskon niin. Mutta kaikki tuskin enää on kuten aiemmin.

4 kommenttia:

  1. Tosi hyvin kirjoitettu! Jos syteemi alkaa hajoilla, kun ihmiset ovat pari viikkoa kotona, eivätkä kuluta enää aivan päättömästi, niin se on kyllä aika kehno systeemi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tämä nyt ainakin osoitti systeemin haavoittuvuuden sillä tavoin, että se toi sen kaikkien lähelle.

      Poista
  2. Minäkin olen huomannut, että ruokaa tulee hankittua ja tehtyä enemmän kun olemme aina kotona. Ja tiskikone laulaa useammin. Ennen tuli käytyä kahviloissa ja lounaalla muualla. Sitä olen alkanut tarkkailla enemmän, mitä ruokatarvikkeita ostan kotiin. Että ne olisi tehty Suomessa ja suomalaisista raaka-aineista. Yllättäen löydän tuotteista tietoja, että leipä tehdään Virossa, juusto tulee Saksasta, murot Itävallasta. Kun samantyyppisiä tuotteita tehdään Suomessakin. Kannattaa vilkaista kaupassa, mitä sinne ostoskoriin keräilee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkkana tosiaan saa kaupassa olla. Olen luullut kiinnittäneeni asiaan huomiota jo kauan, mutta tarkemmin katsottuna olen ollut aika sokea. Ja joskus ei vain pysty tai jaksa.

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan