Slider

Kevättä puutarhassa ja viljelyssuunnitelmia.

12.4.2020


Aurinkoinen sää ja lisääntynyt vapaa-aika ovat saaneet puutarhan kevättyöt sujumaan joutuisasti. Tänään yöllisen räntäsateen jälkeen eilinen kasvilavojen kuntoonlaitto tuntuu hassulta, mutta aurinko palaa pian varmasti.


Meidän puutarhamme on omakotitalon tontti uudehkolla asuinalueella, entisellä pellolla ja entisessä merenpohjassa. Suurimpia riesoja ovat tuulisuus, rusakot ja fasaanit. Sekä se yksi iso ongelma, joka ei innosta kasvattamaan yhtään enempää syötävää eli säilytystilojen puute. Maakellari on iso unelmani leivinuunin ohella, mutta ne eivät ole oikein tänne järkevästi toteutettavissa.

Marjapensaat ja hedelmäpuut ovat selvinneet talvesta. Ne ovat jo isoilla silmuilla eli toivottavasti ei enää tule kovia pakkasia. Kukassa ne eivät onneksi vielä ole. Meillä on muutama herukkapensas, vadelmapuskia, pari luumupuuta, kirsikkapuuta, omenapuuta ja päärynäpuu. Kovin hitaanlaisesti puut vain tahtovat kasvaa näin tuulisessa paikassa.

Muu kasvatus tapahtuu muutamassa kasvilavassa sekä pikkiriikkisessä kasvimaassa. Aloitin kasvukauteen valmistautumisen puutarhakompostien  käännöstä. Kivasti siellä oli taas multa syntynyt ja näyttää siltä, että tänä vuonna en joudu laisinkaan multaa kaupasta hankkimaan. Ja sehän tavoitteeni onkin.


Kasvilavoilla on mansikkaa ja ruohosipulia. Muutama valkosipulikin on lähtenyt kasvuun. Tarkoituksenani on istuttaa niihin ainakin yrttejä, salaatteja, hernettä, härkäpapua, avomaankurkkua ja taivasalla selviävää tomaattia. Puutarhakompostiin tulevat kurpitsat. Kasvimaahan puolestaan laitan perunaa, porkkanaa ja sipulia. Viime vuonna erityisesti sipulisato oli onnistunut. Ne eivät taida maistua rusakoille.

Näin keväällä nälkä meinaa kasvaa syödessä. Sitä tekisi mieli kasvattaa sitä sun tätä. Nyt ehkä kasvimaan hoidolle riittääkin aikaa. Etätyöt kestävät vielä ainakin kuukauden ja sitten kesäkuussa onkin jo kesäloman vuoro.

Olen onnellinen siitä, että saan olla multaa kynsien alla. Niin tämä maailma ei tunnu laisinkaan niin ahdistavalta paikalta. Vaikka en voikaan olla omavarainen nyt, tiedän, että osaan kasvattaa itse ruokaani. Monesti puutarhassa tönkiessä mieliin kantautuu menneisyydestä edesmenneiden ihmisten neuvot. Agrologi säni opastamassa puun istutusta ja kasvien nimiä. Muistot niistä lakesistä, kun yhdessä istutimme perunaa, porkkanaa ja hernettä mummulan pellolle. Mummun eli äitini äidin viisat vanhankansan neuvot varhaislapsuudestani. Kiitos sinne jonnekin pilven reunalle.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan