Slider

Hiitola ja juuret.

19.4.2020

Olen jo joskus aikoja sitten julkaissut nämä kuvat blogini varhaisemmassa versiossa, mutta nyt haluan kirjoittaa niistä uudelleen. Viime aikoina minua edeltävät polvet ovat olleet mielessäni kovin usein. Ja ne ovat alkaneet mietittyttää myös ekaluokkalaista poikaani. Hän haluaisi käydä siellä mistä ukki oli kotoisin.

Äidin puolen sukujuureni ovat vahvasti Satakunnassa, isän puoleiset Karjalassa. Nämä kuvat ovat isäni synnyinpitäjästä Hiitolasta. Pitäjästä, jossa Roiniset asuivat  ja viljelivät maata vuosisatojen ajan. Sieltä mistä he joutuivat evakkoina lähtemään. Nyt jäljellä on vain jälkipolvi, joka on syntynyt täällä uusilla asuinsijoilla. Isäni kuolemasta tulee kesäkuussa kuluneeksi jo kaksi vuotta.

Olen käynyt Hiitolassa kerran.  Silloinkaan en päässyt isäni synnyinkotia Haukkavaarassa näkemään. Vuonna 2005 osallistuin yliopiston eksursiolle Karjalaan ja Hiitolaan. Minulla oli mukanani vanha filmipokkari. Joskus myöhemmin olen skannannut nämä kuvat tietokoneelle. Siitä tämä menneisyyttä henkivä kuvanlaatu :) Nämä kuvat ovat Hiitolan Linnavuorelta ja Linnavuoresta.

Minulle matka Hiitolaan oli ristiriitainen. Olin opiskelijana ja tutkimuksellisella mielellä matkassa, mutta kuitenkin matka suuntautui omille juurilleni. En ollut käynyt Hiitolassa aiemmin, enkä ole siellä käynyt tämänkään jälkeen. Isäni kotitalo Haukkavaarassa on näkemättä.

Alla olevat kuvat on napattu Linnavuorelta kohti Raivattalanlampea. Jonkin noista taloista pitäisi käsittääkseni olla kirjailija Eeva Kilven kotitalo. Olen lukenut hänen kaikki kirjansa ja ne toimivat myös graduni tutkimusaineistona.

Graduni valmistui vuonna 2008. Tämän jälkeen suljin ajatukseni Hiitolasta ja Karjalasta kutakuinkin taka-alalle. Syynä ehkä graduähky (ja tyytymättömyys lopputulokseen), toisaalta ehkä eräänlainen tiedostamaton unohtamisen tarve. Isäni sairastuttua alzheimerintautiin aiheutti kaikki häneen ja samalla muistoihin liittyvä aiheuttanut minulle kipua.

En tiedä mikä ihmistä sitoo sukujuuriinsa. En koe olevani mikään Karjalanostalgikko.  Mutta jokin mystinen muistamisen, tietämisen ja ymmärtämisen tarve on kait riivannut minua. Tuskin muutoin olisin ajautunut tekemään ensin proseminaarityötä ja lopulta graduani aihepiiriin liittyen. Ja jotenkin se side säilyy näemmä jälkipolviinkin.

Isäni syntyi Hiitolassa vuonna 1936. Hän oli pieni poika lähtiessään evakkoon ensimmäisen ja toisen kerran. Hän päätyi Satakuntaan, jossa minä olen syntynyt. Hänen isänsä kuoli talvisodassa Kollaalla ja hänet haudattiin Hiitolan sankarihautausmaalle.

Isältäni kuulemat tarinat Hiitolasta ovat hyvin hajanaisia. Hän ei koskaan myöskään halunnut lähteä kotiseudullaan käymään, toisin kuin pikkuveljensä joka oli ensimmäisten matkaajien joukossa. Edesmennyt setäni teki sukututkimusta ja oli mukana hiitolaisten järjestötoiminnasta.












1 kommentti:

  1. Omat juureni kulkeutuvat myös rajan taakse Karjalaan. Äitini syntyi v. 1935 Laatokan rannalla Tulolan kylässä, joka kuului Sortavalan maalaiskuntaan.Äiti ehti käydä joitakin kertoja synnyinseudullaan. Rakennuksia siellä ei enää ollut, vain navetan kivijalka ja kellari, johon äidin serkku vahingossa putosi, kun hän muisteli kellarin olevan jossain niillä main.
    Minäkään en ole erityinen karjalanostalkiggo, mutta tiedostan, että karjalaisuus pysyy minussa ja äidin verenperintö on vahva.
    Kiitos näistä mielenkiintoisista kuvista ja pohdiskelusta.
    Hyvää kevään jatkoa Sinulle!

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan