Slider

Ajatuksia tässä ajassa ja kuvia Paratiisista

24.3.2020



Viime ajat olen ollut lähinnä kotona, kuten suositellaan. Olen tehnyt jo viikon etätöitä, lapset ovat etäkoulussa, olen tehnyt ruokaostokset verkossa ja tilannut uuden lakanan kotiovelle. Olen vienyt ruokaa yli seitsemänkymppisen äitini ovelle astumatta kynnyksen yli. Olen ulkoillut etäällä muista ihmisistä.

Nämä kuvat ovat Harjavallasta Paratiisin luontopolulta. Kävimme siellä edellisviikolla. Polku tarjoaa kiipeilyä muinaisrannan reunamilla, Kokemäenjoen rantamilla. Siellä majavatkin olivat tehneet puista Marge Simpson-patsaita. Ainakaan silloin siellä ei ollut ruuhkaa. Onneksi meillä luontokohteita riittää.

Introvertille tämä eristäytyminen ei ole lainkaan vaikeaa. Tykkään olla kotona ja luonnossa siellä, missä on ruuhkaa vain puista ja linnun laulusta. Tosin kaipaan jo Vanhaan Raumaan ja meidän museoon. Välillä lasten kinastelu ja äänekkyys ottavat koville, mutta olen silti ylpeä siitä, miten he ovat sopeutuneet tilanteeseen. Kotona opiskelu sujuu yllättävän hyvin.

Olen kyllä huolestunut tästä tilanteesta. En tiedä ymmärrämmekö edes oikein mitä tapahtuu. Maailma ei tule enää ole sama kuin ennen. Kyse ei ole vain koronan ihmisiä kaatavasta voimasta, vaan myös siitä mitä sen vaikutukset aiheuttavat taloudellisille ja yhteiskunnalisille rakenteille. Mitä annamme sen tehdä meille. Millaisen maailman haluamme luoda tämän jälkeen.

Tällainen pandemia oli jotain, mitä emme uskoneet kokevamme tässä ajassa. Ne tuntuivat kuuluvan johonkin vieraaseen aikaan. Tai vieraaseen paikkaan. Ei tänne meidän moderniin aikakauteen, jossa istumme tekniikan äärellä, autot osaavat parkkeerata itse, talot ovat älytaloja ja sosiaalisessa mediassa ihmiset täydellisiä.

Pysytään kotona, suojellaan toisiamme. Ei parveilla ulkoillessamme. Tuetaan toisiamme. Uskotaan tulevaan. Ollaan läsnä. Ollaan henkisesti läsnä toisillemme.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan