Slider

Ostetaan torppa, metsätila tahi piilopirtti.

24.8.2019


Mielessä vuosia kytenyt haave halutaan tehdä todeksi. Halutaan ostaa piilopirtti osa-aikaiseksi asumukseksi ja sen ympärillä oleva metsä suojeltavaksi. Pieni torppa luonnon rauhasta. Vihdoinkin se tuntuu toteutettavalta asialta, ei vain kaukaiselta unelmalta.

Futismutsi Ahvenanmaalla. Päivä 3.

21.8.2019

Olimmehan me siellä Ahvenanmaalla vielä kolmannen päivänkin. Ja oikeastaan neljännenkin, sillä laiva kohti Turksua lähti vasta iltapäivällä. Jostain syystä kirjoittaminen on näin kesällä jäänyt. Tietokoneen nappaaminen hyppysiin on tuntunut rasittavalta. Mutta kolmas päivä Ahvenanmaalla oli huippu! Se oli omistettu linnatouhuille ja maisemille.



Futismutsi Ahvenanmaalla. Päivä 2.

1.7.2019



 Hyvin nukutun yön jälkeen oli ilo herätä aurinkoiseen päivään Ahvenanmaalla. Ensin suuntasimme katsomaan esikoisen pelejä.

Päivän ohjelmassa oli tutustuminen museolaiva Pomerniin. Ihanaa, että lapsi on aina niin innoissaan lähdössä kaikkiin museojuttuihin. Hän olisi tahtonut kiertää myös Ålands Sjöfartsmuseumin, mutta valitettavasti meillä ei tällä kertaa ollut aikaa siihen, sillä me aikuiset halusimme ehtiä katsomaan isoveljen pelejä. Siinä jälleen yksi syy uuteen Ahvenanmaan reissuun.


Futismutsi Ahvenanmaalla. Päivä 1.

25.6.2019




Viime viikolla olimme kolmen yön matkalla Ahvenanmaalla. Saari on ollut matkahaavelistallani ikuisesti, mutta vasta nyt reissusta tuli totta. Syy löytyi jälleen pyöreästä esineestä. Esikoinen nimittäin osallistui futisjoukkueensa kanssa Åland cupiin. Hän lähti matkaan jo lauantaina, me vasta maanantaina. Katselimme hänen pelejään, mutta aikaa jäi myös Ahvenanmaahan tutustumiseen. Futari itse meni joukkueen mukana omia menojaan. Sen verran tuo saari vei sydämeni, että varmasti hänenkin kanssaan uudelleen menemme.


Herra Alzheimer kävi meillä.

16.6.2019




Isän kuolemasta on tänään vuosi. Minulla on ikävä.

Isä joka vuosi sitten nukkui, ei ollut se isä, joka hän on muistoissani. Viimeiset hetkensä hän oli varjo siitä miehestä, jonka opin tuntemaan. Hän katosi tästä maailmasta hitaasti. Isälläni oli Alzhaimerin tauti.


Maailmanperintökohteissa // Sammallahdenmäki

13.6.2019





Tällä kertaa pääset mukaan toiseen Satakunnan ja Rauman maailmanperintökohteista - Sammallahdenmäelle. Tämä Rauman Lapissa sijaitsevapronssikautinen hautaröykkiöalue on Pohjanlahden laajin ja monipuolisin Skandinaavisen pronssikulttuurin kalmistoalue. Hautaröykkiöt, joita maailmanperitnöalueella on kaikkiaan 36, edustavat ajanjakson monumentaalirakentamista. Sammallahdenmäki on kulttuuriympäristökohteen ohella myös oiva luontokohde.


Ihan pihalla - Puutarhakuulumisia

8.6.2019

 


Oi, että mä rakastan kesää, vehreyttä ja kukkien loistoa! Kauniit päivät ja illat on tullut vietettyä pihalla aina kun vain on ehtinyt. Puutarhassa riittäisi hommaa vaikka kuinka paljon, mutta yritän pitää homman mukavana. Välillä vähän turhauttaa, sillä tuntuu, että rikkaruohot, fasaanit ja rusakot tykkäävät kukkapenkeistäni ja kasvimaistani pikkaisen liikaa...


Maailmanperintökohteissa // Vanha Rauma

25.5.2019












"Vanha Rauma on pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue. Se on yhä kaupungin sydän, jossa asutaan, eletään, käydään kauppaa, tehdään työtä ja harrastetaan ympäri vuoden historiallisessa ympäristössä.Vanhan Rauman 29 hehtaarin suuruisella alueella on yli 600 rakennusta, joista suurin osa on yksityishenkilöiden omistamia. Asukkaita Vanhassa Raumassa on noin 800. "(https://www.vanharauma.fi/unescon-maailmanperintokohde/)
Suomessa on tällä hetkellä seitsemän maailmanperintökohdetta. Kotimaakunnassani Satakunnassa niistä on kaksi ja ne molemmat sijaitsevat Raumalla. Olen varmasti niistä aiemminkin täällä blogissani kirjoittanut ja osan kuvistakin julkaissut, mutta koska kulttuuriperintö ja siksi tietenkin myös maailmanperintö ovat sydäntäni lähellä, ajattelin kirjoitta vähän lisää. Toimikoon tämä aloituksena postaussarjalle, jossa kerron maailman perintökohteissa, joissa olen vieraillut. Niitä ei valitettavasti kovin montaa ole.

Ansaitusti ensimmäisenä saa vuoron Vanha Rauma, jossa olen töissä. Joka ikinen päivä Vanhaan Raumaan astuessani jokin sisälläni läikähtää lämpimästi. Vanhasta Raumasta tuli maailmanperintökohde vuonna 1991.

Matkakuumetta

22.5.2019



Minut on vallannut halu nähdä maailmaa. Levoton sielu minussa on herännyt jälleen ja huomaan isompaa lastani vaivaavan saman taudin. Olen aina rakastanut matkustamista, mutta viimeisestä lomamatkasta Viroa pidemmälle  on jo vuosia.


TBT// Polkujuoksemassa Toukarissa.

10.5.2019

Istun bussissa matkalla töihin. Näillä 50 minuutin matkoilla on hyvä suunnitella kaikenlaista. Toteutus tuntuu vain turhan usein jäävän puolitiehen. Heh. Arki tuntuu just nyt kovin hektiseltä ja laiskamato ottaa minusta vallan vapaina hetkinä.

Metsä ja luonto muutoinkin ovat voimavara. Viime aikoina olen lähinnä tuijotellut sitä bussin ikkunasta. Mutta esimerkiksi tätä keväistä polkujuoksuretkeä Toukarissa muistellessani, en voi muuta kuin ajatella kaivavani polkujuoksukengät naftaliinista. (Onneksi enää kengät eivät ole oikeasti naftaliinissa.) Tämä postaus on alunperin julkaistu tuolloin, nyt hieman päivitin sitä.

Tuhlarit.

5.4.2019


Tänään 5.4. me suomalaiset olemme käyttäneet tämän vuoden osamme maapallon uusiutuvista luonnonvaroista. Jos kaikki maapallollamme eläisivät kuten me, tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Lisätietoa aiheesta löytyy wwf:n sivulta. Elämme velaksi. Uusiutuvien luonnonvarojen lisäksi käytämme uusiutumatonta varallisuuttamme. Ahdistaa.

Olen iloinen, että ilmasto- ja ympäristökysymyksistä on puhuttu näin vaalien alla runsaasti. Instagramissa kiertää hastag #olenvalmis. Sen tarkoituksena on tarkoitus osoittaa päättäjille, että olemme valmiit toimimaan yksilöinä ja vaadimme päätöksiä nyt. Koska #nytonpakko

Kirjojen paluu

15.2.2019



Lapsena luin aina. Rakastin uppoutumista tarinoiden maailmaan. Jossain vaiheessa tieteelliset kirjat täyttivät maailmani. Hyvä niin. Mutta niiden parissa harvoin pääsee samanlaiselle eskapistiselle mielenmatkalle, kuin  kaunokirjallisuuden äärellä. Vietin aivan liian pitkään ilman kaunokirjallisuuden tuottamaa kutkutusta mielessä. Saatika runojen!


Jooga.

13.1.2019



Jooga. Yoga. Olin lähes unohtanut sen ihanuuden. Olen aloittanut joogaamisen yli kymmenen vuotta sitten. Tai en voi mielestäni sanoa jooganneeni, vaan enemmänkin kyse oli satunnaisesta joogatunneilla käymisestä. Toisinaan kävin säännöllisesti kerran viikossa, toisinaan vain silloin tällöin. Mutta sitten se jäi.


Tervetuloa uusi vuosi.

5.1.2019



Vuosi 2019 alkoi. Toivon sen olevan vuotta 2018 iisimpi. Se opetti paljon mutta myös otti paljon. Tämän vuoden toivon suovan minulle kykyä olla armollisempi itseäni kohtaan. Taitoa rakastaa muita ja itseään.

En lupaa päivittää blogiani useammin, mutta lupaan itselleni kirjoittavani siten kuin se minusta tuntuu hyvältä.
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan