Slider

Äitiyden lyhyt oppimäärä: ensimmäiset kymmenen vuotta

5.7.2018


Uskomatonta mutta totta. Esikoiseni täytti juuri kymmenen. Siis yksi ja nolla! Kuopuksellakin juuri oli kuusivuotissynttärit. Ilmeisesti  itsekään enää ole kaksikymmentäviisi, kuten esikoisen syntyessä? Äitiys on toki vaatinut paljon, mutta se on myös opettanut paljon. Monta asiaa on tullut opittua kantapään kautta, mutta sitähän elämä on. Äitiys on ikuinen opintie. Kuvissa äitiyden hetkiä vuosien varrelta.


Tiedän, että monessa suhteessa olisin voinut olla parempi äiti lapsilleni. Olen huutanut turhaan, ollut epäjohdonmukainen, toisinaan kiukkuinen, saamaton, väsynyt... Mutta äitiyden yksi oppi ainakin minulle on armollisuus. Kukaan ei ole täydellinen. Niinä hetkinä, kun lapset puristavat minut halaukseensa, tiedän tehneeni ainakin jotakin oikein.

Äitiys on asia, johon liittyy vahvoja mielipiteitä ja vaatimuksia. Teit niin tai näin, on joku aina toista mieltä. Tämän huomaa vaikkapa nettikeskusteluista. Huhheijaa mitä sapelien heiluttelua. Kunpa silloin äitiyden ensi askelilla olisin tajunnut olla nostamatta mieleeni turhia vaatimuksia ja odotuksia. Kunpa olisin osannut olla armollisempi itseäni kohtaan ja ottaa rennommin.



Mitä nyt sitten sanoisin sille tuoreelle äidille, joka olin kymmenen vuotta sitten?


Ole se joka olet. 

Jokainen äiti on erilainen. Olet äiti mutta samalla olet myös sinä. Elät omilla voimavaroillasi. Sinun ei tarvitse pystyä siihen, mihin joku toinen kykenee. Sinusta on varmasti sen sijaan johonkin, mihin sinusta ei ole. Tähän voisi lisätä myös sen, että myös jokainen lapsi on erilainen.

Anna isällekin tilaa tulla yhtä tärkeäksi kuin sinä olet.

Lapsi on hänen yhtä lailla.

Ota vastaan hyvät neuvot, pistä "neuvot" ulos toisesta korvasta.

Hyvät neuvot ovat aina tarpeen. Niitä kannattaa kuunnella. Mutta neuvoiksi verhottu epäasiallinen kritiikki kannattaa suodattaa ulos. Älä muodosta niistä itsellesi taakkaa. Ei kannata liikaa lukea nettikeskusteluja..

Imetys.

Hienoa jos imetät, mutta olet hyvä äiti vaikka et imettäisi. 

Imetin molempia lapsiani vuoden verran. Silloin tuntui olevan ok niin äidille kuin lapsellekin lopettaa kyseinen touhu. Mutta todellakin! Jokainen äiti ja lapsi on yksilö! Lapseni eivät huolineet korviketta tai pulloa. Minulle se oli rankkaa. Mutta se ei välttämättä ole kaikille rankkaa, mutta minulle oli. Ja se on ihan fine. Olisinpa pystynyt myöntämään sen silloinkin itselleni. Olisin ehkä välttynyt väsymyksen kierteeltä. Sillä...

On ok olla väsynyt.

Se, että väsyt ei tarkoita sitä, ettet olisi kelvollinen äidiksi tai et rakastaisi lapsiasi. Joku väsyy, joku ei. Kyse on monen asian summasta. Elämä ei vauva-aikanakaan muodostu vain vauva-ajasta. Samalla elämän muut osa-alueet jatkavat pyörimistään. Ja jokaisen hormonit ovat erilaiset!

Masennuskin on osa ihmisyyttä.

Joskus kaikki saattaa johtaa masennukseen. Synnytyksenjälkeinen masennus ei tarkoita ettet välittäisi lapsestasi. Ne hormonit on meinaan ihmeellinen juttu. Se ei tarkoita, että olisit surkea tai huono. Ei vaikka joku kuinka päivittelisi sitä, miten ihmeessä se nyt niin rankkaa on. Kyllä sitä ennenkin jaksettiin. Mutta jokainen on erilainen.

Masennuksessa ei ole kyse laiskuudesta tai saamattomuudesta. Jos masentaa, se kannattaa myöntää ajoissa. Se, että väkisin pusket eteen päin ei ole äitiyden ja ihmisyyden mitta.

Ota apu vastaan.

Ota tarjolla oleva apu vastaan. Äitiyttä ei mitata. Ei varsinkaan sillä, miten yksin selviät ihan kaikesta. Kannattaa ottaa apu vastaan jo silloin kun olet pirteä, mutta varsinkin sitten kun väsyttää ja kaikki tuntuu kaatuvan niskaan.

On ok ottaa aikaa itselle ja parisuhteelle.

Kannattaa ottaa aikaa itselle ja parisuhteelle jos se hyvältä tuntuu. Se tukee jaksamistasi. Jaksat olla parempi äiti levänneenä. (Olisipa tajunnut.)

Ei tarvitse olla miljoona rautaa tulessa.

Vaikka joku kirjoittaisi väikkärin, kirjan ja tekisi käsitöitä äitiyslomalla, sinun ei tarvitse olla sellainen jos tuntuu, että et ole sellainen. Muista pysähtyä hetkiin!

Päiväkoti.

Imetyksen lailla päivähoito jakaa tulisesti ihmisiä. Kyse on jokaisen omasta asiasta.

Lapseni ovat menneet päiväkotiin puolitoistavuotiaina. Heille se on sopinut ja he ovat viihtyneet. Mutta hyviä ihmisiä kotihoidossakin olevista tulee. Kuten vaikka minusta.










Tässä vaiheessa on helppo sanoa - kunpa en olisi asettanut itselleni niin suuria odotuksia ja vaatimuksia. Kunpa olisin osannut kuunnella itseäni ja muita oikein. Mutta kaiken kaikkiaan nämä kymmenen vuotta ovat olleet huikea matka! Muistoihin on jäänyt monia mahtavia muistoja ja sehän sitä on tärkeintä. Kiitos lapset! Olen varma, että meillä on edessä vielä monta mahtavaa seikkailua. Olette te aikamoisia oppaita.

2 kommenttia:

  1. Kylläpä oli hyvää pohdintaa! Omat poikani ovat aikuisia (29- ja 25-v.) ja yhä edelleen tunnen syyllisyyttä monista asioista. Monesti oli hermo pinnassa, tuli huudettua ja sanottua satuttavia sanoja. Äitiys on ollut elämäni paras opettaja. Olen kiitollinen pojistani.
    Onnea ja iloa Sinulle ja erityisesti esikoisellesi! Vuodet vierivät nopeasti.

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan