Slider

Kaikkeen ei tarvitse olla aikaa.

12.4.2018




Kuluneen vuoden aikana olen kulkenut matkan, tai oikeastaan varsinaisen henkien taiston itseni kanssa. Yksi olennainen oivallus tässä taistossa on ollut, että ihan kaikkeen ei tarvitse olla aikaa! Kaikkea ei tarvitse ehtiä. Kaikkea mahdollista ei tarvitse tehdä, osata ja kokea. En tarkoita tällä suinkaan olennaisten asioiden tekemättä jättämistä. Tavallaan se on päin vastoin, tämä oivallus uskoakseni johtaa siihen, että niille olennaisille asioille nimenomaan on aikaa! Jaksaakseen on muistettava rajansa.

Ehkä kaikilla ei ole tätä ongelmaa kuin minulla. Olen ääriimmäisen inspiroituva ihminen. Innostun helposti kaikesta. Joskus tuo innostus johtaa maaniseen suorittamiseen, joka lopulta ajaa minut totaalisen väsymyksen partaalle. Siitäkin huolimatta, että tekeminen olisi ollut kivaa ja järkevääkin. Kohtuus nimittäin pitäisi olla kaikessa.

Toivon, etten koskaan lakkaa innostumasta uusista asioista. Samalla kuitenkin toivon muistavani sen, että kaikkea ei tarvitse tehdä. On löydettävä olennainen. Sellainen määrä asioita, joka itselle on sopiva. Ja se määrä on meillä jokaisella eri. On heitä, jotka ehtivät tekemään paljon. He leipovat, neulovat, lenkkeilevät ja tekevät pitkää päivää töissä. He viimeistelevät opintonsa vastasyntynyt kainalossa.  Yhteiskuntamme ihailee näitä aikaansaavia ihmisiä ja nostaa heidät jalustalle. Syyttää joitain laiskoiksi.

Mutta oivallus piilee siinä, että meistä jokainen on erilainen. Meidän jokaisen jaksukapasiteetti on erilainen. Yltiösuorittajallakin se usein on rajallin ja havahtuminen omaan jaksamiseen tapahtuu liian myöhään. Kukaan meistä ei ole tekemisissämme korvaamaton. Mutta jokaisen meistä elämä on korvaamaton. Sitä ei kannata uhrata  oman hyvinvoinnin uhraamiselle. On opittava tuntemaan itsensä ja rajansa.

Teen kovasti töitä itseni kanssa muistaakseni sen, että on ihan okei jos en leivo, neulo, askartele, tuunaa, lue kokoajan, opettele uusia asioita, soita soittimia, osallistu tapahtumiin jne. jne. Ja se on ihan fine, että en oikeastaan osaa multitaskata. Ja sekin on ihan fine, että minun jaksukapasiteettini on huomattavasti matalampi kuin jonkun muun. Sen uskominen ja hyväksyminen on ollut pitkä tie ja vaatinut henkisiä kolhuja. Voidakseni nauttia minulle tärkeimmistä on minun muistettava jaksamisen  rajani. Siinä, missä tavaran karsiminen on materiaalista minimalismia, on tämä henkistä minimalismia.

Siksi on hyvä pysähtyä miettimään. Mikä juuri minulle on tärkeintä? Mitkä ovat ne asiat joihin haluan keskittyä? Mistä voin luopua, jotta minulla on aikaa tärkeimmille asioille?

P.S. Seuraathan jo blogiani Facebookissa?

4 kommenttia:

  1. Kaunis kirjoitus ja hyviä oivalluksia! Kaikkeen ei tarvitse olla aikaa, tärkeintä on itsestään ja lähimmäisistä huolehtiminen. Kiva kun poikkesit blogissani, niin löysin myös sinun blogiisi.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Kiva, että tulit poikkeamaan blogiini. Mukavaa viikon jatkoa sinulle!

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan