Slider

Väitöskertomus

10.10.2018




21.9.2018 oli erään prosessin päätepiste. Tammikuussa 2010 alkanut urakka sai päätepisteensä. Väittelin.


Kukaan meistä ei oo normaali.

Hei hei kesä!

29.8.2018

Elokuu lähenee loppuaan. Huomasin juuri, että en ole heinäkuun jälkeen kirjoittanut mitään. Kesä on ollut mahtava! Lämpöä on vielä jäljlellä, mutta ilmassa on jo syksyn saapumisen tuntua.

Vinkki tomaattien kypsyttämiseen.

17.7.2018




Satokauden ollessa käsillä julkaisen uudelleen muutaman vuoden takaisen vinkkini tomaattien kypsyttämisestä. Itselläni ei tosin tomaatteja ole tänä vuonna kasvamassa, mutta aiempien vuosien kokemuksella voin kertoa vinkin toimivan. Okei, kypsyväthän ne tomaatit huoneenlämmössä muutenkin, mutta mun mielestä näin niistä tulee parempia. Vinkki on äidin kautta mummulta peritty eli vanhankansan viisautta.


Minimalismiprojekti: Poistot nro 301-500.

14.7.2018



Hellepäivänä poskiontelotulehdusta potiessa on hyvä hetki palata pohtimaan minimalismiprojektin etenemistä. Kasassa on siis kaiken kaikkiaan yli 500 tästä talosta pois lähtenyt tavaraa tai tavara läjää.

Minimalismiprojekti: poistot nro 201-300.

10.7.2018

Kirjoitin keväällä minimalismiprojektistani. Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miksi ja miten kaltaiseni hamsteri pyristelee irti karvoista. Postauksissa Huhtikuun ekan viikon 100 poistoa ja  Huhtikuun toiset 100 turhaa tavaraa puolestaan listasin huhtikuun 200 turhaa tavaraa. Yritin tuolloin pelata minimalismipeliä, mutta tämän hetkisessä arjessa sen kaltainen raivaus tuntui mahdottomalta. Tässä tulevat 100 tavaraa lisää!

Äitiyden lyhyt oppimäärä: ensimmäiset kymmenen vuotta

5.7.2018


Uskomatonta mutta totta. Esikoiseni täytti juuri kymmenen. Siis yksi ja nolla! Kuopuksellakin juuri oli kuusivuotissynttärit. Ilmeisesti  itsekään enää ole kaksikymmentäviisi, kuten esikoisen syntyessä? Äitiys on toki vaatinut paljon, mutta se on myös opettanut paljon. Monta asiaa on tullut opittua kantapään kautta, mutta sitähän elämä on. Äitiys on ikuinen opintie. Kuvissa äitiyden hetkiä vuosien varrelta.


Isälle.

Tervetuloa kevät ja kesä

20.5.2018







Tervetuloa kevät ja kesä! Olen ehdottomasti kesänlapsi (vaikka olenkin syntynyt oikeasti helmikuussa). Rakastan aurinkoa, läpöä ja yöttömiä öitä. Nautin pulahtamisesta järveen tai mereen.

Tuleva kesä menee pitkälti töissä, sillä aloitinhan uuden työn vast' ikään. Mutta kesällä päivät ovat onneksi pitkiä. Viikonloppuisin on aikaa ottaa lomaisia hetkiä lähiseuduilla. Ajattelinkin tähän postaukseen koota elementtiä, joista kesäni koostuu. Vinkiksi vaikkapa lomareissulle mun huudeille. Nämä kuvat ovat kesäisistä hetkistä ja retkiltä Satakunnasta muutaman vuoden ajalta.

Kuldiga Latviassa.

6.5.2018

Heippa pitkästä aikaa! Aika on mennyt vauhdilla työn ja kaiken muun arkisen härdellin parissa. Huhtikuussa olin muutaman päivän työmatkalla Latviassa. Matka oli todella onnistunut niin työn kuin elämyksenkin kannalta. Matka sisälsi pitkät bussimatkat halki latvialaisen maaseudun Riikasta Aizputeen ja sieltä Kuldigaan. Ja jälleen takaisin Riikaan. Bussin ikkunoista katselin vihertyvää maisemaa ja pesiytyviä haikaroita. Määränpäässä sain tutustua historiallisesti monikerroksisiin kaupunkeihin, joiden rakennukset tuntuivat huokuvan tarinoita. Kuvat ovat Kuldigasta.



Roskaa siellä, roskaa täällä.

24.4.2018



Kevät tuli, lumi suli ja paljasti altaa roskaisat maat ja veet. Surullista. Mieleni tekisi huutaa: Luonto ei ole kaatopaikka! Metsä ei ole kaatopaikka! Meri ei ole kaatopaikka!


Huhtikuun toiset 100 turhaa tavaraa

19.4.2018



Kodin karsimisurakka ei etene aivan yhtä joutuisaan kuin välillä, mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut. Loppua ei ole nähtävissä, vaan läpikäymättömiä paikkoja löytyy vielä useita. Päivätyö on kuitenkin nyt vienyt sen verran paukkuja, että on ollut pakko hidastaa tämän urakan kanssa.


Kaikkeen ei tarvitse olla aikaa.

12.4.2018




Kuluneen vuoden aikana olen kulkenut matkan, tai oikeastaan varsinaisen henkien taiston itseni kanssa. Yksi olennainen oivallus tässä taistossa on ollut, että ihan kaikkeen ei tarvitse olla aikaa! Kaikkea ei tarvitse ehtiä. Kaikkea mahdollista ei tarvitse tehdä, osata ja kokea. En tarkoita tällä suinkaan olennaisten asioiden tekemättä jättämistä. Tavallaan se on päin vastoin, tämä oivallus uskoakseni johtaa siihen, että niille olennaisille asioille nimenomaan on aikaa! Jaksaakseen on muistettava rajansa.

Ehkä kaikilla ei ole tätä ongelmaa kuin minulla. Olen ääriimmäisen inspiroituva ihminen. Innostun helposti kaikesta. Joskus tuo innostus johtaa maaniseen suorittamiseen, joka lopulta ajaa minut totaalisen väsymyksen partaalle. Siitäkin huolimatta, että tekeminen olisi ollut kivaa ja järkevääkin. Kohtuus nimittäin pitäisi olla kaikessa.

Toivon, etten koskaan lakkaa innostumasta uusista asioista. Samalla kuitenkin toivon muistavani sen, että kaikkea ei tarvitse tehdä. On löydettävä olennainen. Sellainen määrä asioita, joka itselle on sopiva. Ja se määrä on meillä jokaisella eri. On heitä, jotka ehtivät tekemään paljon. He leipovat, neulovat, lenkkeilevät ja tekevät pitkää päivää töissä. He viimeistelevät opintonsa vastasyntynyt kainalossa.  Yhteiskuntamme ihailee näitä aikaansaavia ihmisiä ja nostaa heidät jalustalle. Syyttää joitain laiskoiksi.

Mutta oivallus piilee siinä, että meistä jokainen on erilainen. Meidän jokaisen jaksukapasiteetti on erilainen. Yltiösuorittajallakin se usein on rajallin ja havahtuminen omaan jaksamiseen tapahtuu liian myöhään. Kukaan meistä ei ole tekemisissämme korvaamaton. Mutta jokaisen meistä elämä on korvaamaton. Sitä ei kannata uhrata  oman hyvinvoinnin uhraamiselle. On opittava tuntemaan itsensä ja rajansa.

Teen kovasti töitä itseni kanssa muistaakseni sen, että on ihan okei jos en leivo, neulo, askartele, tuunaa, lue kokoajan, opettele uusia asioita, soita soittimia, osallistu tapahtumiin jne. jne. Ja se on ihan fine, että en oikeastaan osaa multitaskata. Ja sekin on ihan fine, että minun jaksukapasiteettini on huomattavasti matalampi kuin jonkun muun. Sen uskominen ja hyväksyminen on ollut pitkä tie ja vaatinut henkisiä kolhuja. Voidakseni nauttia minulle tärkeimmistä on minun muistettava jaksamisen  rajani. Siinä, missä tavaran karsiminen on materiaalista minimalismia, on tämä henkistä minimalismia.

Siksi on hyvä pysähtyä miettimään. Mikä juuri minulle on tärkeintä? Mitkä ovat ne asiat joihin haluan keskittyä? Mistä voin luopua, jotta minulla on aikaa tärkeimmille asioille?

P.S. Seuraathan jo blogiani Facebookissa?

Huhtikuun ekan viikon 100 poistoa.

9.4.2018


Huhtikuun ensimmäinen viikko on takana. Kotona kaaos tuntuu lisääntyvän kierrätystä odottavien tavaroiden vallatessa olkkarin lattia-alaa. Kaikki tuntuu yhä olevan hukassa, mutta muutamalle tavaralle on jo löytynyt oma paikkansa.

Lapsuuden toiveammatissa.

3.4.2018

Mulla oli lapsena vähän poikkeava toiveammatti. Halusin museotätiksi. Tykkäsin leikkiä museota. Muistan kuinka tein rahien päälle näyttely, jota sitten äiti, isä ja nuket tulivat katsomaan. Kuuntelin innoissani ihmisten tarinoita menneistä ajoista, kävin museoissa mielelläni ja töngein mummulan vinttiä.

Minimalismipeliä.

 Maaliskuun alussa ajattelin, että en lähde pelaamaan minimalismipeliä. Että rauhassa katselen raivausoperaation sujumista. Nyt loppukuussa päätin kuitenkin summata yhteen kotoamme lähteneitä tavaroita. Ja kyllä, minimalismipeli olisi suoritettu iisisti loppuun asti. Nyt huhtikuussa ajattelin pelata jälleen.

Voi ei Kokemäenjoki!

28.3.2018

Huokaisin jälleen tänään ELY-keskuksen tiedotteen äärellä. Mulle niin rakkaan Kokemäenjoen rannalta, Ruskilankosken kohdalta Nakkilan ja Ulvilan rajalta, oli löytynyt tuhansia kuolleita simpukoita. Syytä ei vielä tiedetä. Joulukuussahan jokeen lorahti 50 000 litraa kevyttä polttoöljyä. Joulukuista öljyä ei joen jäätyessä saatu kerättyä pois. Kevät varmaan näyttääkin mitä se aiheutti joen ekosysteemille. Joen, joka on kärsinyt jo aivan liikaa. Heinäkuussa 2014 tapahtuneen suuren nikkelipäästön vaikutukset tulevat olemaan kauaskantoiset.


Nautitaan näistä hetkistä!

23.3.2018

"Nautitaan näistä hetkistä!" huudahti kuopus uimahallin aulassa. Joskus tuntuu, että tuon viisivuotiaan päässä on suunnatonta viisautta. Viisautta, jonka toivon hänen kantavan mukanaan aikuisuuteen asti. Hänellä on taito pysähtyä. Hän nauttii hahmottaessan pilvistä muotoja. Löytäessään kauniita keppejä ja kiviä. Hän hämmästelee pieniä luonnon ihmeitä.

Hamsterista minimalistiksi?

21.3.2018


Hei vaan! Olen Minna ja olen hamstraaja. Nyt haluaisin eroon karvoistani.

Olen elämäni aikana keräillyt kaikenlaista. Lapsena keräilin muun muassa jogurtipurkin kansia, joita sitten liimailin kansioon kokoelmaksi. Kaikki keräilyni ei suinkaan ole ollut  näin järjestelmällistä, vaan olen kerännyt ympärilleni sitä sun tätä. Kaikkea kivaa. Kaikkea tarpeellista (lue: jotain mitä ehkä joskus voi tarvita).

Herneenversot kasvamaan!

15.3.2018



Aurinkoisena maaliskuun aamuna sitä tuntee heräävänsä kevääseen, vaikka ulkona kipristelee kymmenen asteen pakkanen. Mieli alkaa tehdä vihreää. Hetken saamme vielä odottaa keväisen vehreyden puskemista tuon lumihangen alta, mutta onneksi satokauden voi aloittaa jo helposti! Herneenversoja on kiva kasvattaa vaikka lasten kanssa. 

Talven kuulumisia.

13.3.2018


Edellisestä postauksesta on kulunut aivan liian kauan. Aika on kulunut. Säät ovat vaihtuneet. Paljon on ehtinyt tapahtua, mutta tekstiksi asti tapahtuneet eivät ole yltäneet.

Toiseksi viimeisenä päivänä

13.1.2018


Reposaaren takarannalla vuoden toiseksi viimeisenä päivänä. Meri aaltosi kuin olut kuohuaa. Meri oli vailla jäätä ja maa vailla lunta. Kuuntelin aaltojen pauhetta. Katselin vaahtopäiden kasvamista. Seisoin rantakallioilla odottaen, koska tulee se muita isompi aalto, joka yltää varpaisiini.

Minimalismipeli

4.1.2018


Marraskuussa pelasin minimalismipeliä. Marraskuun 30 päivän minimalismipeli -haasteen nappasin minimalismi.net -blogista. Kiitokset siis kuuluvat tuolle blogille. Haasteessa kuukauden jokaisena päivänä luovutaan päivämäärää vastaavasta tavaramäärästä. Eli ensimmäisenä päivänä yhdestä, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta ja niin pois päin. Kokemus oli positiivinen ja koti siistiytyi kivasti. Nyt tammikuussa päätin pelata minimalismipeliä uudelleen. Lähde ihmeessä mukaan pelaamaan!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan