Slider

Heippa vuosi 2017, tervetuloa 2018.

31.12.2017


Vuosi 2017 alkaa olla takana päin. Instagram kuvista koottu #bestnine2017 muistuttaa vuoden hyvistä hetkistä. Se kertoo juostusta puolimaratonista, luontoretkistä, juoksulenkeistä, kirsikankuksita, auringonpaisteesta, jäästä, pilvistä ja työstä.

Lunta!

27.12.2017


Tapaninpäivänä tyhjensin sadevesitynnyriä. Valkea joulu oli tänäkin vuonna muutamaa jäljellä olevaa länttiä lukuunottamatta turha toive. Ennätimme jo suunnitella pulkkamäkiretkeä jonnekin lumisiin maisemiin, mutta yllättäen heräsimmekin tänä aamuna lumisen maiseman keskeltä.

Jouluinen paluu blogin äärelle.

25.12.2017



Istun kynttilöiden loisteessa (sähköisten ja oikeitten). Ulkona on pimeää. Lupaava lumisade muuttui rännäksi. Onneksi kotona on valoisaa. Lasten joulunodotusjännitys on jäänyt taa. Jäljellä on vain ihan normaali töhnötys.

En ole kirjoittanut blogiini aikoihin. Ei ole ollut blogin aika. En ole halunnut itseäni siihen pakottaa. Vähitellen kuitenkin sormeni alkoivat syyhytä kirjoittamisen pariin. Päivitin blogini ulkoasua (se on vähän kesken vielä). Mielessä pyörii monta postausideaa. Toivon, että blogiini vielä joku löytääkin. Että kirjoitusideani kiinnostavat jotakuta. Enhän toki voi tietää tulevasta, mutta toivon, että blogivire pysyy yllä.


Jazz-hölkkä.

18.7.2017


Tänä vuonna meikäläiseltä jäivät jazzailut väliin, mutta tulipahan edes Jazz-hölkkä juostua. Porin kuntoilijoiden järjestämä Jazz-hölkkä oli  jo 34. laatuaan. Mittaa reitillä oli 7,7 kilometriä.  Minulle kerta oli ensimmäinen. Tällä kertaa minut ja miehen sai maaliviivalle innostettua yhdeksänvuotias poikamme. Äidin ja isän Paavo Nurmi Marathon -mitalleja katsellessaan poika alkoi haaveilla juoksutapahtumista ja mitaleista. Heh. Heitin, että sellainen Jazz-hölkkä olisi tuossa parin viikon päästä. Että jos haluat voidaan mennä? Yllätyksekseni poika halusi. Moneen kertaan kysyimme, että oletko nyt aivan varma. Joo! Joo! No, pakko se sitten oli startata.


Vanhan Rauman kaduilla.

Ensimmäinen puolimaraton Paavo Nurmi Marathonilla.

4.7.2017

Lauantaina 1.7.2017 kello 12 koitti elämäni ensimmäinen juoksustartti juoksutapahtumassa. Joskus muinoin puolimaraton kuulosti saavuttamattomalta tavoitteelta, mutta niin vain ihminen voi näemmä muuttua. Juoksu sujui hyvin ja viralliseksi ajakseni tuli 2:08:53 (nettoaika 02:08:29).


Lasten kanssa Viking Gracella.

Kohti puolimaratonia.

19.6.2017

Joku ehkä muistaa kuinka kirjoitin keväällä blogiini juoksemisistani ja askelistani kohti Paavo Nurmi Marathonin puolikasta 1.7.2017. Kohti puolimaratonia olen edelleen matkalla. Näin siitäkin huolimatta, että juoksemiseni ei ole ollut laisinkaan niin säännöllistä kuin jossain vaiheessa kuvittelin. Eteen päin olen kuitenkin mennyt. Juokseminen - silloin kun sinne lenkille itseni saan raahattua -  on kivaa. Nautin siitä, että pääsen tutustumaan uusiin maisemiin ja polkuihin. Juosten lähitienootkin avautuvat aivan uudesta näkökulmasta. Juoksulenkit ovat pieniä retkiä luontoon tai kaupungin kaduille. Kyse on samalla jonkinlaisesta eskapismista.



Yyterin lietteet.

13.6.2017


Olen kirjoittanut ja julkaissut tämän tekstin jo aiemmin vanhassa blogissani. Koska tykkään vinkkailla kotiseutuni kivoista retkikohteista, ajattelin julkaista tämän täälläkin. Jos siis kaipaat retkikohdetta Porissa, on tämä ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen.


Futismutsin aakkoset.

12.6.2017

Minusta tuli futismutsi viimeistään keväällä 2014 poikani aloittaessa jalkapalloharrastuksen. Tuo päivä muutti elämäni. Tähän astisen urani varrella olen päässyt lukuisien kenttien laidoille, olen päässyt paikkoihin joihin ilman mutisfutsiuttani en olisi koskaan eksynyt. Se on muuttanut vapaa-ajanviettomme. Se on opettanut minut katsomaan jalkapalloa. Se on saanut minutkin potkimaan palloa. Sen kautta olen tutustunut moniin mukaviin ihmisiin. Se on saanut minut ulos istumaan vesisateeseen ja paahtavaan aurinkoon. Ja olen nauttinut. Ihan oikeasti.

Lyhyen kokemukseni pohjalta, hengattuani jälleen yhden päivän kentän laidalla päästin kirjoittaa ylös oppimaani. Tämä teksti on kirjoitettu pilke silmäkulmassa, joten älä ota sitä turhan vakavasti. Vaikka toisaalta vakavaahan tämä futismutsius on. Kuvat ovat sekalaisia räpsäisyjä futisseikkailuista vuosien varrelta.

Kaasmarkun Keskinen mylly ja luontopolku.

9.6.2017


Yksi viime kesän satakuntalaisista retkikohteistamme oli Ulvilassa Kaasmarkun luontopolku. 1,8 kilometriä pitkä luontopolku lähtee Keskiseltä myllyltä (osoite Myllärinkuja, ks. tarkemmat sijaintitiedot esim. Koe Satakunta -sivustolta). Myllärinkujalle käännytään Leineperintieltä vanhan VPK:n rakennuksen vierestä. Myllyltä pääsee myös pidemmälle reitille, joka johtaa Nakkilaan Salomonkalliolle saakka. Sitäkin voisi joskus kokeilla.

Näistä viime vuonna otetuista kuvista on jo yli vuosi. Eivät taida vielä vuohenputket kukkia tuollaisena kukkamerenä? Luontopolun varrella voi luonnon ohella aistia paitsi luonnon, mutta myös palasia historiaa. Myllyn ja maaseutuhistorian ohella polun varrelta löytyvät verkatehtaan rauniot, jotka kertovat alueen teollisesta historiasta. Niitä emme juurikaan tosin nähneet, koska käännyimme kesken pois reitiltä, mutta opastaulun mukaan polun varrelta sellainen piste olisi löytynyt.
P.S. Luontopolun alku on varsin vaikeakulkuista ja vaatii jonkin verran ketteryyttä, joten huonojalkaisia tai huonokenkäisiä.


Tamminiemessä (vähän niinku Kekkosella kylässä).

8.6.2017


Seurasaaresta jatkoin matkaani Tamminiemeen, joka siis sijaitsee aivan Seurasaaren vieressä. Nämä kuvat ovat Tamminiemen huvilaa ympäröivästä puistosta.

Seurasaari.

2.6.2017








Toukokuussa ennätin pitkästä aikaa vierailemaan Seurasaareen Helsingissä. Seurasaaren ulkomuseo on kohde jonka muistan jo lapsuuden kesälomamatkoilta. Jep. Olin museofani jo lapsena. Seurasaaressa minut valtasi jälleen se sama kutkuttava tunne, jonka muistan jo lapsuudestani. Se tunne, joka valtaa minut historian ja kulttuuriperinnön äärellä. Olen aina rakastanut tarinoita, vanhoja esineitä ja historiaa.

Matkasin Seurasaareen Helsingin keskustasta linja-autolla numero 24. Matkaan kului aikaa noin 20 minuuttia. Pohdiskelin myös Helsingin kaupunkipyörien testaamista, sillä myös Seurasaaren sillan kupeesta löytyy polkupyöräasema, mutta päädyin linja-autoon.

Seurasaaren portilla uusin vanhentuneen Museokorttini ja lähdin kiertelemään saarta. Alueelle pääsee toki tallustelemaan ilman pääsymaksuakin, mikäli ei halua tutustua ulkomuseon rakennuksiin. Kulttuuriperinnön ohella alue kätkeekin sisäänsä kauniin kappaleen luontoa. Kauniissa säässä katselin kukkivia valkovuokkoja, kuuntelin lintujen laulua ja katselin ketun juoksua.
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan